keskiviikko 3. joulukuuta 2014


Hyvät kuulija/lukijani,

Aloitan täten matkapäiväkirjan pitämisen. Bloggaamiseni saa näin paljon kaivatun uuden ulottuvuuden, ja selosteideni sisälle voin ujutella ajankohtaisia mietteitä ja uutisia luontevammin tekemättä niistä väkinäisesti yksittäisen blogipostauksen kokoista numeroa. Toivottavasti viihdytte reissussa, sitä nimittäin riitttää..

28.-29.11.

Männyt viikko oli DJ Stormylle koettelemusten kirjoa ja turvonneita poskia useamman poistetun viisaudenhampaan tähden. Pohdimme, menevätkö miedosti sinertyneet leuat ulkopuolisen silmissä väkivaltaisen työsuhteen piikkiin, mutta päätimme väärinkäsitystenkin uhalla hoitaa "business as usual" eli muina miehi/naisina reissuun reissuun!

Lähdimme paitamyyjä Heidi mukanamme kohti Kuopiota tälle viikonloppurupeamalle, josta tulisi eittämättä yksi syksyn kovimpia tykityksiä, etenkin kilometrit per vuorokausi- mittarilla. Suhautimme alkajaisiksi Kuopion Henkkaan, jossa paikallinen remonttialan firma vietti pieniä joulujaan. Muutamakymmenpäinen työporukka näytti viihtyvän mainiosti, ja jatkoimmekin minikeikan ja ystissessioiden jälkeen varsin hyvillä mielin matkaa kohti Tahkovuorta, joka näyttäytyi tässä vaiheessa vuotta pimeänä ja harmillisen lumettomana liikuntakeskuksena.

Paikan päällä Piazza-klubilla oli joratsut jo aloitettu ja tunnelmaa kohoteltiin tositarkoituksella. Vanha kuoma Nopsajalka, jonka kanssa teimme yhteistyötä jo 1900-luvun lopussa, oli paikalla pändeineen ja vaihdettuamme muutaman sanasen olikin ryhmän jo aika siirtyä innokkaan yleisönsä eteen. Hyvin tuntui Nopsan setti uppoavan alkuillan virkeään juhlakansaan. Oma keikkamme eteni myös hyvässä nosteessa, jengi vaikutti hyväntuuliselta ja paikoitellen myös hyvin tuubaiselta mutta pikku jou jou!

Yövyttyämme siistihkössä möksämajoituksessa viitisen tuntia oli jo aika aloittaa siirtyminen Suomen halki kohti Lempäälän Ideaparkkia. Puolimatkassa pysähdyimme Luontevat-leipomon kahvilassa, kahvi ja sämpylät olivat tuoreet ja freesit. Oiva vaihtoehto aapeeseelle, sano. Sieltä lähti pari lämpimäistä myös kotiin vietäväksi. Matka alkoi tuntua jo pitkänlaiselta. Suomi on tähän aikaan vuodesta todella hämärä ja, sanoisinko maltillisen värinen.

Ideaparkissa hulina oli päivän sana, hulinapa se alkoi heti kun astuimme backstagelle ja sitä jatkui keikan kautta välittömästi seuraaviin, noin tunnin kestäneisiin nimmarisessioihin saakka, jonka jälkeen se (hulina) poistui päästä vähitellen. Kovin erilaista on esiintyä klo 15 keskellä kirkasta kauppakeskusta lasten ja vanhempiensa tapittaessa tiiviisti kuin yökerhossa tunnelmissaan oleville aikuisille. Ehkä se vaatii enemmän rohkeutta, ja vaivaantuneisuuden sietokykyä myös. Nämä ovat hyviä ominaisuuksia viljeltäviksi. Kuten on myös vähillä yöunilla pärjääminen. Salaisuus piilee kahvin lisäksi siinä, että nukkuu viikon mittaan hiukan ylimääräistä.

Siitä seuraava ajomatka Leppävirralle tuntuikin jo ihan oikeasti aika pitkältä, mutta taittuihan se lopulta. Loppuunmyyty Vesileppis toivotti meidät iloisesti tervetulleeksi. Keikka viivästyi puolisen tuntia äänipuolen ongelmien vuoksi, mutta kun se lopulta alkoi, ei sitä olisi malttanut lopettaakaan! Enpä muista milloin olisi yhtä hyväntuulinen ja innokas jengi sattunut kohdalle, mutta minulla onkin melko lyhyt muisti, hyvässä ja pahassa.

Kotiin lähdettiin vielä samana "iltana" pienten nimmari -ja selffiesessioiden jälkeen. Myytiinpä pari paitaakin, ja muutama Crzybailaaja-EP, jotka muuten sisältävät kappaleen "Nynny vs. pahis", joka puolestaan voitti Ylexän rytmibarometrin viime viikolla. Siitä menen ensi viikolla sinne oikein puhumaankin. Sikäli hauskaa, etten ajatellut sitä biisiä mitenkään kummemmin nostaa esille, vaan ennemminkin pitää undergroundina sen sisältämän semi härön meiningin vuoksi. Tutkimattomat ovat radioiden musapääliköiden tiehyet, mutta en todellakaan valita!

Fanituotemyyjä Heidin mukanaolo mahdollistaa aamuöiset kotiinpaluut kauempaakin, sillä hän on synnynnäinen aamuyön ajaja, joka hoitaa viimeisen rastin kirkkain silmin siinä missä itselläni (tai melkein kenellä tahansa keikan, pari vetäneellä) alkaisi jo pilkkiminen vaarantaa liikennettä. Kotiin on kuitenkin aina niiiiiin hyvä tulla ja omassa vuoteessa niiiin paljon parempi nukkua, saati sitten herätä, että hotellit skipataan aina kun suinkin mahdollista.

Seuraavana päivänä ei meille vielä paljoa lepoa suotu, kun ohjelmassa oli Maria Veitolan Yökylässä-ohjelman kuvaukset, jotka hoidettiin enemmän tai vähemmän silmät ristissä. Paikoitellen oli kovin hauskaakin, mutta kun kuvausryhmä seuraavana iltana viimein poistui ovesta, oli olo melko ravisteltu ja sohva kutsui perunoitaan. Tulipa myös hiukan mietittyä, mitä taas on kamerain edessä tullut suustaan päästettyä, ja millaisen kuvan itsestään on antanut. Tässä vaiheessa se kuitenkin täytyy jättää Herran (käytännössä editoijan) haltuun. Media antaa, media ottaa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti