perjantai 21. maaliskuuta 2014

Kaikupohjaa

Nyt kun istun sohvalla nukkuvan pikku koirakaverin vieressä potemassa kevyen kevätflunssan toista tulemista ja lievää voimattomuuden tunnetta takatalven edessä, on minulla sopivasti aikaa jäsennellä ajatuksiani.

Minua lähestytään aina silloin tällöin dramaattisella asialla. Vaikka tilanteiden muodot ja olosuhteet vaihtelevat, on palautteen sisältö pääpiirteittäin sama: Ihminen ollut vaikeuksissa, toivoton, itsetuhoinen. Jopa yrittänyt itsemurhaa, suoraan tai välillisesti. Kuunnellut musiikkiani, saanut voimaa. Päässyt pahimman yli.

En voi oikein kuvailla sitä tunnetta, minkä tämäntyyppinen palaute saa minussa aikaan. Yksi ainoa viesti tai minuutin kestänyt kohtaaminen tuntuu perustelevan saman tien kaiken musahommiin käyttämäni ajan ja energian. Joskus on tullut hetkeksi sellainen olo, että kyllä mä oon aika epeli. Toisaalta tilanne on helposti vaivaannuttava, koska siinähän vieras ihminen kertoo minulle varoittamatta itsestään jotain niin henkilökohtaista.

Tilanteen ymmärtäminen on vaatinut laajempaa pohdiskelua ihmismielestä ja sen kyvystä selviytyä. Ymmärrys on myös se, mikä asettaa kaiken oikeisiin mittaisuhteisiinsa.

Minun ymmärrykseni on, että mieli etsii - erityisesti vaikeuksien keskellä - itselleen ja kokemuksilleen resonanssia ja kaikupohjaa. Sellaisen löytäminen tukevoittaa mieltä ja auttaa keskittymään niihin asiohin, jotka ovat selviytymisen arvoisia silloin, kun maailma tuntuu enimmäkseen merkityksettömältä tai jopa vihamieliseltä. Ei ole ihme, että monet kollegani ovat saaneet samankaltaista palautetta kuin minä: musiikki tarjoaa, yhdessä sanoiksi laulettujen kokemusten ja tunteiden kanssa, juuri tällaista resonanssia.

Tässä on yksi vahva argumentti musiikillisen monimuotoisuuden puolesta: se, mikä on yhdelle vain ärsyttävä korvamato, voi olla toiselle pelastavaa lääkettä. Tietenkään kaiken musiikin ei tarvitse olla "tärkeää" tai "vakavaa". Kevyt hulluttelukin voi olla terapeuttista. Sydämen ja mielen syvemmillä tasoilla tapahtuva myönteinen vuorovaikutus antaa elämälle sisältöä ja merkitystä, jota on vaikea ellei mahdoton sanoin selittää.

Varsinainen pointtini on kuitenkin vielä sanomatta. En nimittäin usko, että minun osuuteni näiden epätoivon keskeltä ponnistaneiden ihmisten auttamisessa on lopulta kovinkaan suuri. Todellinen voima on niillä neuvokkailla ihmismielillä, jotka käyttävät hyödykseen maailmalle lähettämiämme impulsseja ja vahvistavat niiden avulla uskoaan omiin mahdollisuuksiinsa. Heillä, jotka tunnistavat itselleen oikealla tavalla värähtelevät sanat ja sävelet ja käyttävät niitä apuvälineinään merkityksettömyyden tunnetta ja masennusta vastaan.

Aurinkoista kevättä kaikille, pysytään vaffoina :)
 
 
 

PS. Uusi sinkku "Brand new ihanuus" upeine videoineen julkaistaan 28.3

2 kommenttia:

  1. Kiitos viisaista sanoista :) Musiikki auttaa aina. Aurinkoista kevättä sinne myös :)

    VastaaPoista
  2. Hienointa musiikissa on se, että sama kappale kuulostaa eri ihmisen korvaan erilaiselta ja samankin ihmisen korvaan erilaiselta eri hetkenä. Itse olen kokenut melko mullistavan oivalluksen ihan lähiaikoina, kun kappale, josta sain teininä voimaa, antoi voimaa nyt aikuiselle minälleni, joka ymmärsi laulun taas hiukan eri tavalla. Hyvä, että on olemassa musiikillisesti lahjakkaita ihmisiä :)

    VastaaPoista