keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tulokulmani kaupallisuuteen


Musiikkiini kohdistuvassa kritiikissä eräs useimmin esiintyvistä teemoista on kaupallisuus. Musiikkini ei ole monien mielestä enää yhtä hyvää kuin silloin, kun en ollut kaupallinen. Tämä epäkaupallisuuden ajanjakso tuntuu vaihtelevan reippaasti riippuen kritiikin esittäjästä, jotkut ajattelevat sen loppuneen Kylmästä Lämpimään-levyn myötä, toisille tuota kultaista aikaa riitti vain yhden levyn verran (SCB:Jokaiselle Tulta).

En pidä kaupallisuudesta argumenttina. Kaupallisuus musiikissa tarkoittaa käytännössä samaa kuin "ulospäin suunnattu". Reggae on aina ollut kaupallista musiikkia. Minunkin musiikkini on aina ollut tähdätty kohti yleisöä, vaikka usein teenkin sitä omaksi huvikseni tai koska vaan tuntuu siltä että pitää tehdä.

Olen kuullut paljon huonoa epäkaupallista musiikkia. Toisaalta pidän monista mainstream-hiteistä, niin menneistä kuin tämänhetkisistäkin. Jotkut ug-jutut saattavat valloittaa minut täysin. Jotkut pop-hitit ovat aivan sietämättömiä.

Monet nuorena fanittamani artistit, joita pidin jotenkin epäkaupallisina tai ei-valtavirtana, ovat myyneet miljoonia albumeita ja rikastuneet musiikillaan tuhdisti. Suurin osa fanittamistani reggaeaertisteista ei tosin kuulu tähän ryhmään, vaikka epäilemättä mielellään olisivat kuuluneet. Reggaen tunnetuin hahmo Bob Marley kuuluu. Hän teki musiikillaan roiman omaisuuden ja niin oli tarkoituskin. Hän ei häpeillyt kaupallisuutta vaan piti sitä oleellisena. Jopa erittäin härö ja omituinen reggaetuottaja Lee "Scratch" Perry onnistui menestyksen vuosinaan hankkimaan musiikillaan mukavasti pätäkkää ja omakotitalon esikaupunkialueelta.

Voisin valottaa hiukan biisintekoprosessiani: Teen biisejä kun saan niihin inspiraation. Inspiraatiosta syntyneet biisit kuulostavat itselleni jotenkin "oikeilta". Jos yritän vääntää lauluja aiheista, jotka koen tärkeiksi mutta joista en inspiroidu, lopputulos kuulostaa jotenkin "väärältä". Sellaisia lauluja ei tee mieli tehdä, julkaista tai esittää. 

Kun minulla on tällaisia inspiraatiosta alkunsa saaneita kappaleita tarpeeksi kasassa, ne levytetään. Biisejä sovitettaessa kuunnellaan tarkoin, millainen lähestymitapa olisi kullekin kappaleelle luontevin ja sopivin. Tällä tavalla saadaan aikaiseksi musiikkia, joka kuulosta yhä korvaani "oikealta". Jos yritetään väkisin tehdä sovituksellisia tai soundillisia ratkaisuja, jotka eivät tunnu kappaleelle luontevilta, alkaa musiikki taas kuulostaa "väärältä".

Kun kappaleet on äänitetty, miksattu ja masteroitu, on jäljellä enää levyjen painatus. Tässä vaiheessa kaupallinen ajattelu on paikallaan. Haluammeko, että mahdollisimman moni ihminen ostaa tämän levyn ja kuulee tätä levyä, jonka eteen olemme tehneet satoja tunteja töitä, ja joka omasta mielestämme kuulostaa "oikealta"? Kyllä haluamme. Siksi on olemassa levy-yhtiö, joka painattaa riittävän määrän levyjä ja tekee parhaansa, että ihmiset saavat tietää niiden olemassaolosta. Tänä päivänä on tietysti myös tärkeää hoitaa musiikki riittävän laajalti digitaaliseen jakeluun.

Minusta on lapsekkaalla tavalla  s i i s t i i  että olen onnistunut menestymään näinkin kukkeasti pienen, riippumattoman levy-yhtiön kanssa. Hyvä Suomen Musiikki! Sama pätee keikkamyyntiin. Hyvä Tarnanen! Webshop ja tuotemyynti pyörivät perheyrityksenä, ja minusta on mukavaa osallistua niihin ja seurata läheltä miten homma etenee. 

Erityisen  a s i a l l i s t a  on menestyä musiikkityylillä, jota Suomessa ei vielä kovin paljoa ole kuunneltu ja joka on myös omaa sydäntä lähinnä.

Kun omin voimin äänitin ja miksasin kelanauhurilla "Apajilla"-albumia 


maaseutupaikkani vetoisella vintillä vuonna 2005, tein mitä minun mielestäni piti silloin tehdä. Se oli helkkarin vaivalloista mutta hauskaa. Toki toivoin, että levy myisi ainakin sen viisi tuhatta kappaletta, kuten ajan kanssa kävikin, ja sain maksettua soittajille ja itsellenikin palkkion työstäni. Se oli mielestäni kaikessa omituisuudessaan kuitenkin kaupallista potentiaalia omaavaa musiikkia.

Oli muuten aika  p ä h e e t ä  havaita kyseinen ullakkotuotos nätisti framilla huoltoaseman levyhyllyssä. Uusien levyjen menestymisen myötä myös aiempi materiaali saa lisää huomiota. Vanhat vinyyliseiskavarannot hupenevat vähitellen.

Jos joku kysyy minulta, mistä biiseistä pidän eniten koko urani ajalta, rehellinen vastaus ei tule sisältämään juurikaan alkuaikojen äänityksiä. Mielestäni en ollut yhtä osaava laulaja tai tekstintekijä tuolloin. Monet ensimmäisten levytysten biiseistä kuulostavat nyt minun korvaani "väärältä". Itse asiassa osa niistä kuulosti siltä jo julkaisuhetkellä. Silti ymmärrän, että monen mielestä ne ovat juuri sitä, miltä minun musiikkini pitäisi aina kuulostaa. Sekin on  o o k o o .

Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita, koetan vastailla parhaani mukaan.






17 kommenttia:

  1. No kun nyt tuossa mainitsit, niin mitkä sitten ovat lempikappaleitasi omasta tuotannostasi? :) entä mikä on parhaiten onnistunut levy? :) Ja olisi mös kiva kuulla sinun mielipiteesi siitä, että miten mielestäsi se tapahtui, kun pääsit/tulit suuren kansan suosioon. Tai missä vaiheessa huomasit sen?

    VastaaPoista
  2. Meillä tykätään kovasti tuotannostasi... alusta (SCB) tähän päivään... ja lisää tahdotaan.... Jatka samaan malliin musiikkia fiiliksen mukaan .... Hyvä Jukka poika

    VastaaPoista
  3. Kaupallista tai ei, minulle shaman tekevää!
    Musiikissa mulle tärkeintä on, että pääsee hetkeksi irti arjen rattaista. Sun musa on sellaista good mood kamaa, mikä saa aina hyvälle tuulelle tällaisen vanhan hipin.
    Keep up the good work!

    VastaaPoista
  4. Minä en tiedä musiikintekemisestä tuon taivaallista, mutta sun musiikista tykkään! Samoin mun kohta 2-vuotias poikani, joka ei ymmärrä mitään kaupallisuudesta mutta fanittaa sua täysillä. Meidän mielestä sun musiikki, - sekä vanha että uus - kuulostaa just oikeelta!

    VastaaPoista
  5. Pitää tehdä mikä tuntuu oikealta. SCB on tietysti klassikko mutta itseeni Kapteeni Ä-ni-projektin nuoruuden into ja ennen kaikkea sanoitusten rohkeus ja riippumattomuus teki suurimman vaikutuksen.
    Nuoruusvuosien musiikkia on hauska fiilistellä vielä nytkin.

    Tuntuu juuri siltä, että paljon on oleellisesti muuttunut Kylmästä lämpimään levyn jälkeen. Sen huomaa selvästi siitä, että entistä vaihtoehtokulttuurin edustajaa diggailee nykyään äitinikin. Yhdestä puusta-levyllä biisit ovat omaan korvaan paikoittain häiritsevän popahtavia mutta Kuin sä heittaat, Potentiaali ja Valon valtameri ovat todella hyviä ja pohdiskelua aikaansaavia sanoituksia.

    Joka tapauksessa hienoa, että olet saanut osalliseksi kaupallista menestystä pitkän urasi ja ahkeruuden myötä :).

    VastaaPoista
  6. Jo Jenkkarekan aikaan musiikkisi ilahdutti mieltäni, vaikken pysty nimeämään ainuttakaan kappaletta... ensin hykerrytti bändin nimi! Hyvää loppuelämää, ja keep up the good work, bro!

    VastaaPoista
  7. Ennen tätä postausta en ole osannut edes miettiä miten sinun musiikintekosi olisi muka jotenkin kaupallistunut. Olen monesti väittänyt uuden levyn myötä suomalaisia samankaltaisen genren artisteja kaupallisemmaksi kuin ennen mutta sinun musiikistasi se ei ole tullut mieleenkään! Vaikka esim. Älä tyri nyt sai paljon radiosoittoa niin kyllä siinä kappaleessa säilyi se Jukka Poika-soundi ja fiilis! Tottakai eron huomaa 2000 luvun alusta tähän päivään musiikissasi, mutta mikä artisti se olisi jos pyörittelisi samoja taustoja, aiheita ja samankaltaisia biisejä vuodesta toiseen ja levystä levyyn? Mikään ei ole mennyt vikaan ja musiikistasi nautin edelleen! Keep Going :) <3

    VastaaPoista
  8. Voiko tän "kaupallisuuden" korvata sanalla "musiikin kasvaminen/kehittyminen"? Kuulostaa ainakin omaan korvaan paljon positiivisemmalta. Kapuallisuudenkaan ei pitäisi tosiaankaan olla negatiivinen termi. Eikö se ole hienoa että juuri se vintillä omia biisejään kyhäilevä Nuori-Jamppa pääsee vihdoin kansan tietoisuuteen. Vaikka itsekkin olen kuunnellut myös vanhempaa tuotantoa, ei se tarkoita kuitenkaan että kaikki nykyiset Jukka-fanit olisivat. Ilo kiertoon KAUPALLISUUDELLA/musiikin kehityksellä?

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoinen kirjoitus, josta tulee mieleen viime kesäinen illanvietto, missä juurikin puhuimme Jukka Pojan muutoksista. Osan mielipide, niinkuin arvaatkin, oli sielun myyminen ja itse en niin ymmärrä tätä puolta. Ihmiset muuttuu, kasvaa, haluaa kehittyä ja joskus se päälle liimattu vaihtoehtoisuus ei enää toimi, kun intohimo on myös työ. Kornisti sanoinkin kasvaneeni Jukka Pojan mukana, kun elin sen vaihtoehtoisemman nuoruuden ja nyt elän perusarkea lähiössä lapsen kanssa ja yritän saada (kaupallisella) blogillani elannon pöytään.

    Myös se, että vetoaa massoihin on musta itsestäni siistiä eikä se ENÄÄ ole sellainen kirosana, kun on tajunnut et samanlaisiahan me ollaan kaikki. Tottakai ihmiset muuttuvat, useinhan me kolmekymppiset kriiseillään tässä iässä oman itsemme kanssa ja osa lähtee etsimään itseään ja vaihtoehtoisuuttaan Intiasta, osa taas muuttuu, no tavallisemmiksi. Se muuttaa tietenkin sen luovan työn tulosta, mitä ihminen tekee ja ajattelee. Jos ideologia muuttuu eikä enää koekaan maailman parannusta tärkeimmäksi syyksi tehdä luovaa duunia (kirjoittaminen, musiikki, mitä näitä onkaan) vaan se itse tekeminen tuo sen suurimman ilon ja tyydytyksen. On tietenkin eri asia kirjoittaa biisejä parikymppisenä maalla, mutta jos se aikakausi on ohi, sitäkö pitää jatkaa väkisin, ettei olisi kaupallinen tai sielunsa myynyt. Kun Jukka Poika kritiikki ei mielestäni koskaan ole yltänyt siihen musiikkiin itsessään vaan sanomaahan sitä nyt kritisoidaan. Tai sanomattomuutta. Monet varmasti elävät samaa elämää mitä10 vuotta sitten, mutta suurin osa ei. Ehkä meille entisille vaihtoehtoisille maailmanparantajillekin on hyvä olla yksi Jukka Poika, jonka musiikki muistuttaa kyllä menneisyydestä mutta on selkeästi tätä päivää ja tämän hetken fiiliksiä kuvaavaa myös sanojen osalta.

    VastaaPoista
  10. Jatkan vielä edellisen postauksen kommenteista inspiroituneena kuulostaen yhtä vanhalta kävyltä kuin aiemminkin. Sitä vain, että nuoruuden into missä tahansa tekemisessä useimmiten laantuu ja ne fiilikset tulee tekijälle hieman erimuodossa kuin ennen. Se on ekat kerrat missä tahansa asiassa ne siisteimmät ja voimakkaimmat, mutta asioista tulee esiin uusia puolia kun sitä tekee pitkään. Onhan se harmi, jos keikat on "nähty" mutta eiks se kerro just siitä, että sitä uutta puolta ei oo nähty? Fiilikset on katsojan lisäksi myös tekijälle erit, ja vaikka tarkoitus on välittää hyvää mieltä ja iloa yleisölle, ei kaikkiin odotuksiin voi vastata jos ne eivät ole tekijälle tätä päivää. Ja jos samat fiilikset tulis vuosia samanlaisina, niin mulle se ois niin nähty. (okei, mikä hiton puolustaja musta nyt tuli! koen asian vaan niin tutuksi, vaikka pelikenttä on eri)

    VastaaPoista
  11. Siistiä, että pidät blogia ja että fiiliksiäsi esim. tästä kaupallisuudesta voi lukea täältä tollaisen pidemmän tekstin muodossa! Keep up the good work :) Kiitos!

    VastaaPoista
  12. Mahtavaa pohdintaa!

    Niinhän se on, että jos haluaa tehdä myös jatkossa sitä mitä aidosti haluaa, sitä samaa mitä muutkin niin rakastaa, vaatii se valintoja vaikeita. Onko se sitten tosiaan väärin jos valitsee polun laajemman ja antaa muillekin mitä ne haluaa? Ei artisti voi aina kaikkea itse maksaa vaan taustalle tarvitaan ryhmä ammattitaitoista porukkaa. Tottakai osa jengistä tulee aina rakastamaan vain ug-musaa, eikä valtavirtaan käy katsominen. Mutta se tuska on kuuntelijan omassa päässä. Minäkin olin sellainen. Sitä minää ei enää ole. Ihmiset muuttuu. On hyvä muistaa, että konreettinen muusiikki on hyvin eri asia kuin artistin yksityiselämä ja valinnat. Tekisi kaikille hyvää istua välillä alas ja keskittyä siihen olennaiseen.

    Ajattaran vokalisti Ruoja sanoi jotenki hienosti, että artisti menee kaupalliseksi lähetettyään ekan demonsa lafkalle. Noh, "todellinen artisti" on tietysti jokaisen subjektiivinen illuusio ja loppupelissä mielipideasia. Ihmisiä on joka lähtöön ja aina löytyy vastaranta. Toisten näkökenttä on laajempi ja toiset elää tiedostamattaan harhassa. Skarppaamalla nyt voi nähdä todellisuuden olevan, pysyvän.

    Jukka hoitaa hommat kotii aina tyylillä. Tartun mielummin lyriikoihin ja instrumenttien tanssiin kun syöksyn mielipiteiden taistelukentälle laukomaan tunteitani. Jos todella ymmärrätte mistä J laulaa, rakastutte elämään, jätätte huolenne ja elätte onnellisesti NYT ja ikuisesti. Jah!

    Rauhaa

    VastaaPoista
  13. Hei nyt on asiallista tekstiä! Hyvä Jukka. :)

    http://in-flash-your-life-is-over.blogspot.com/

    VastaaPoista
  14. Minun mielestä sinä olet ihana ihminen joka tekee ihanaa musiikkia ja laulaa ihanalla äänellä <3

    http://why-you-read-this.blogspot.fi/

    Vastaa mulle jotain, jooko? :')

    VastaaPoista
  15. Ihana postaus ja saa miettimääm ihmisiä varmasti! :) Sulla on hyvää musiikkia ja musta sen pitää ains värähtää sun korvaan "oikealta" eikä sen mukaan onko se fanien mukaan oikeaa! :)

    VastaaPoista
  16. Niin biisintekijät, kuin ihan kuka tahansa normaali ihminen, joka käy läpi psykologista kehitysvaihetta, muuttuu. 10 vuotta sitten pidin biiseistäsi, koska samaistuin niihin siinä ikävaiheessa. Kun ikää tulee lisää, elämäntilanteet muuttuu, roolit muuttuu, arvot ja ajatusmaailma muuttuu, on sanomattakin selvää, että varmasti biiseihinkin tulee hieman erilaista sävyä. Minä henkilökohtaisesti pidän uudesta Jukka Pojasta, koska siinä on tiettyä pehmeyttä, mitä huomaan minussa itsessänikin olevan tänä päivänä enemmän kuin vaikkapa kaksikymppisenä. Jatka vain omaa itseäsi kuunnellen. :)

    VastaaPoista
  17. Jukka Poika: Kokoelma (Suomen Musiikki) arvio:
    http://petriaarnio.wordpress.com/2013/10/17/review-jukka-poika-kokoelma/

    VastaaPoista