perjantai 25. lokakuuta 2013

Julkisuuden kommervenkit




Artistin toimenkuvaan kuuluu itse taiteen tekemisen lisäksi myös julkisuus ja sen hallinta, tai vähintään siihen mukautuminen. Iloisimmillaan julkisuus heijastelee ja ruokkii menestystä: paljon esillä oleva artisti - ja tätä kautta myös hänen musiikkinsa - saa paljon huomiota.  Nihkeimmillään se on paparazzien vainoa, korppikotkien raakuntaa ja tämänhetkisten sekä menneiden möhlimisten ja onnettomuuksien tuomista päivänvaloon. 

Kohulehdet - tarkemmin sanottuna ihmiset jotka tekevät näitä lehtiä - eivät ilmeisesti liiemmin pohdi miltä heidän juttujensa aiheista - ihmisistä - tuntuu, kun yksityisasioita ja kipeitäkin ongelmia tuodaan esille suoraviivaistettuna ja shokkiarvoa korostavalla tavalla. Yksityisyyden rajoilla liikutaan ja välillä niitä rikotaankin. Itse sain nähdä erään hömppälehden sivuilla valokuvan avopuolisostani kotipihallamme. Juttu oli teoriassa  ihan positiivinen, mutta silti mietin, mennäänkö tässä nyt hiukan liian pitkälle. Jutun "faktat" olisi myös voinut tarkistaa arvailun sijaan, tai jättää kokonaan painamatta.

Kovin kummoista uutisarvoa nykyisillä edesottamuksillani ei ilmeisesti muutoin ole, kun eräs toinen "uutis"lehti joutui kaivamaan kahdentoista vuoden takaisia, jo monta kertaa aiemmin uutisoituja tapahtumia ja otsikoimaan ne kuin ne olisivat tätä päivää.

Opettavaistahan tämä kaikki on ollut. Olen tullut muun muassa ymmärtämään, että kun kohu-tai iltapäivälehden kannessa lukee provosoiva tai dramaattinen sitaatti, se on usein repäisty aiheyhteydestään ja siitä on muutettu pari tavua jotta teho olisi iskevämpi. Älylliset lauseet ovat yleensä liian vivahteikkaita ja monipuolisia mahtuakseen lööppiin. Ykstotisuus on selkeää ja selkeys menee todenmukaisuuden edelle.

En silti jaksa miettiä sanomisiani turhan tarkkaan, koska silloin haastatteluista tulisi vain tylsiä. On kivaa yrittää saada toimittajia tajuamaan minun tapaani ajatella. Ei siksi, että olisin jotenkin poikkeuksellisen hyvä ajattelemisessa, mutta jos minusta kuitenkin kirjoitetaan vuosittain about kokonaisen paikallislehden verran niin siellä voisi yhtä hyvin olla seassa jotain muutakin kuin samat pinnalliset faktat ja toteamukset vuodesta toiseen. Kenties jotain ajattelua ruokkivaa, absurdia tai koskettavaa. Monet älyä tai mielikuvitusta stimuloivat lauseet muuttuvat kuitenkin tökeröiksi kun ne suoraviivaistetaan. Medialukutaito on arvokas taito, koska elämme muunneltujen totuksien ympäröiminä.

Julkisuuden kouriintuntuvin puoli on se, jonka kohtaan kun astun ulos kodistani, ihmisten keskuuteen. Minusta on mukavaa, kun saan niin monet hymyilemään vain olemalla "se" tyyppi. Toisinaan taas on kiusallista joutua huomion kohteeksi, etenkin jos haluaisi vain maksaa ostoksensa kaupan kassalla kuin kuka tahansa, ilman selän takaa kuuluvaa sipinää ja supinaa. Itse asiassa ihmiset käyttäytyvät yllättävän usein kuin luulisivat, että minulla ei ole kolmentoista vuoden keikkailun jäljiltä enää kuuloaistia lainkaan. 

Tarkoitus ei ole valittaa. Pidän nykyisestä tilanteestani. En myöskään syytä ihmisiä siitä, että he äimistyvät tai jopa menevät pois tolaltaan nähdessään TV:stä tutun naaman tulevan vastaan varoittamatta. Tämä on täysin ymmärrettävää. Silti arvostan, jos joku tämän luettuaan pystyy paremmin eläytymään julkisten ihmisten asemaan ja ymmärtää, että vaikka tällaisen kohtaaminen sattumalta on ainutlaatuinen kokemus, on hyvin arvostettavaa ja kunnioitusta henkivää hoitaa tilanne hillitysti, tahdikkaasti ja tyylillä. 

Ai niin. Ja käyttäkää niitä heijastimia.


Näkyillään! Nyt perjantai-illan viettoon -> Vain elämää


1 kommentti:

  1. Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Vaikken sensaatiolehtiä luekkaan, enkä tiedä tapausta. Olen huomannut saman ilmiön ja nähnyt vierestä. Julkisuus on ns. kaksiteräinen miekka, sitä tarvitaan, mutta siitä on myös haittaa. Kukaan ei jaksa loputtomiin puolustella ja selitellä tekemisiään. Parempi jättää negatiiviset puheet ja kirjoitukset huomioimatta ja keskittyä oleelliseen. Muuten ne syövät ihmistä sisältä. Sen vuoksi moni meistä ei halua julkisuutta tai suojautuu siltä lopullisesti. Meidän kaikkien tulisi kuitenkin saada elää yksityistä elämäämme rauhassa. Nykyisin jopa leikistä ja huumorista voi aiheutua odottamattomia ongelmia. Pitää vain nousta sen yläpuolelle. P.s. Näin kyllä yhden kuvan, suomen David Beckhamista v.2003.

    VastaaPoista